sweetsweetthings.blogspot.fi

Sweet things

Sweetsweetthings.blogspot.fi Spined HTML

Sweet things Sivut Etusivu Info Ota yhteyttä! 29. syyskuuta 2018 Sirkuspeitto Ompelin muutama viikko sitten pienen tilkkupeiton lahjaksi kaverin vauvalle, joka on pari viikkoa meidän Samuelia vanhempi. Kankaista suurin osa on vanhaa Annoa, ja sirkuspalat ovat PaaPiin puuvillaa jota mulla oli vielä muutamaan tilkkuun jäljellä. Kokoa peitolla on 60 x 90 cm, joten tämä on aika pieni - esimerkiksi vaunuihin tai turvakaukaloon sopiva peite, tai vaikkapa mukana kuljetettava alusta vauvalle. Taustana peitossa on musta fleecekangas, joka on peräisin viltistä. Ostin joskus Kodin1:sen loppuunmyynneistä useampia fleecepeittoja eri väreissä jemmaan tätä tarkoitusta varten, ja niitä on vieläkin pari jäljellä. Oon tehnyt näistä suunnilleen samoista kankaista kaksi peittoa aiemminkin, toisen vauvalahjaksi parisen vuotta sitten, ja toinen on meillä itsellämme. Jokainen näistä kolmesta peitosta on silti erilainen. :) Lähettänyt Annika klo 16.06 1 kommentti: Tunnisteet: Käsityöt, Lifestyle, Lifie, Ommeltua, Tilkkutyöt Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 26. syyskuuta 2018 20 x asiat mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa 1. Imetyshetket eivät ole enää sarjamaratoneja sohvannurkassa lempiohjelmien ja herkkujen parissa, vauvaa tuijotellen ja köllötellen, kuten ne esikoisen kanssa olivat. Kun kotona on vauvan lisäksi kaksivuotias, imetetään vauvaa ruokapöydässä samalla kun esikoinen on syömässä, ja lattialla junarataa rakentaen, sekä esikoisen sängyn vieressä istuen päiväunille samalla esikoista nukuttaen. 2. Yöunia ei voi enää jatkaa aamun tunneista, vaikka yö olisi valvottu ja vauva nukkuisi vihdoin aamulla. Esikoinen herää aamulla virtaa täynnä, ja silloin on noustava itsekin riippumatta siitä montako tuntia tai minuuttia yöllä on tullut unta. 3. Myöskään päivänokosia ei voi ottaa enää samaan tapaan kuin yhden vauvan äitinä. Esikoisen kanssa pystyi nukkumaan tarvittaessa vaikka useammatkin päiväunet silloin kun vauvakin nukkui, ja me nukuttiinkin torkkuja milloin sängyssä ja milloin sohvalla yhdessä vauvan kanssa. Taapero nukkuu hyvällä tuurilla reilun tunnin päiväunet, mutta niin hyvää tuuria ei sentään ole että vauvakin nukkuisi silloin samaan aikaan, joten päiväunet yhdessä molempien lapsienkaan kanssa eivät onnistu. Noilla lapsilla on varmaan yhteinen diili että toisen on aina pidettävä äidille seuraa. ;D 4. Esikoisen vauva-aikana mulla oli tapana nousta yleensä aamuisin rauhassa aamupalalle kun vauva jäi vielä nukkumaan. Edellisten kohtien perusteella arvannettekin jo, että tämäkin aamuhetki on nyt kahden lapsen äitinä muisto vain. :D Taapero huolehtii herättämisestä, ja yleensä vauvakin heräilee samoihin aikoihin. Sängystä nousemisen jälkeen seuraavat tunti-puolitoista kuluvatkin molempien lapsien aamupesuihin, aamutoimiin, aamupalaan, vauvan imetykseen ynnä muuhun, niin että yleensä omaan suuhun ehtii jotain laittamaan vasta tämän aamurumban jälkeen, eikä siinä vaiheessa enää valmistella herkkuaamiaista rauhassa vaan kiskaistaan pikainen voileipä nassuun. 5. Päivärytmin rytmittäminen vauvan mukaan ei onnistu enää toisen lapsen kohdalla. Nyt mennään esikoisen päivärytmin mukaan, ja pikkuveljen rytmin täytyy sopeutua siihen. 6. Vauvan nuuhkuttelulle ja tuijottelulle ei valitettavasti toisen lapsen kohdalla ole yhtä loputtomasti aikaa kuin esikoisen kohdalla. Enää ei voi maata tuntia nukkuvan vauvan vieressä vain katsellen ja kuunnellen vauvan tuhinaa, sillä esikoinenkin kaipaa äitiä ja huomiota. 7. Toisen lapsen kohdalla osaa jo luottaa omaan äitiyteensä ja omaan vaistoonsa sekä osaamiseensa ihan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Esikoisen syntymän jälkeen tuli vähän shokkina miten paljon nykymaailmassa äitiydeltä vaaditaan, ja miten joka tuutista ohjetta, neuvoa ja arvosteluakin satelee. Nyt toisen lapsen kohdalla osaa jo suodattaa ohjeista ja arvosteluista vain ne tärkeät, ja muuten luottaa itseensä ja siihen, että vain me mieheni kanssa tiedetään mikä ohjeista toimii juuri tällä vauvalla ja juuri meidän perheessä. 8. Esikoisen kohdalla silitin kaikki vauvanvaatteet ekat viikot, varmaan ensimmäiset pari kuukautta. Nyt toisen lapsen kohdalla silitin kaikki vaatteet silloin kuin pesin ne ensimmäistä kertaa ja järjestin kaappiin, sen jälkeen olen silittänyt vain ristiäisvaatteet. 9. Esikoisen vauva-aikana koti oli siisti, sillä olin luonnollisestikin päivät kotona, ja koska vauva nukkui päivisin paljon niin minulla oli aikaa pitää koti järjestyksessä. Minulla oli aikaa myös kirjoittaa ahkerasti blogia, tehdä paljon käsitöitä, lukea lehtiä ja viettää omaa aikaa. Nyt toisen lapsen kohdallakin haluaisin kodin olevan siisti, mutta valitettavasti rimaa on joutunut laskemaan aika paljon alemmaksi. Myöskään aikaa blogille, käsitöille tai lukemiselle ei juuri ole. Tai luen kyllä, mutta en muotilehtiä tai uutuuskirjoja, vaan satuja ja lastenkirjoja esikoisen kanssa. 10. Huono omatunto seuraa koko ajan. Aikansa ja huomionsa joutuu jakamaan nyt kahden pienen kesken, joten koko ajan toinen jää "paitsioon", ja siitä on koko ajan huono omatunto vaikka tietääkin että näinhän se menee ja se kuuluu asiaan. On huono omatunto siitä että vauva makoilee niin paljon kehdossa päivisin kun touhuan esikoisen kanssa, ja on huono omatunto siitä että esikoisen pyydellessä leikkimään joudun niin usein vastaamaan että äiti laittaa nyt ruokaa/imettää nyt vauvaa/vaihtaa nyt vauvalle vaippaa tai jotain vastaavaa. Huono omatunto iskee myös niistä lyhyistä oman ajan hetkistä, kun luen vaikka uutisia puhelimelta, avaan läppärin lasten ollessa hereillä tai puhun puhelimeen. Huono omatunto tulee myös siitä, jos koti ei ole siisti, sekä siitä jos päivällä siivoan enkä ole lasteni kanssa. Kahden lapsen äitinä (ja tuoreena sellaisena) tuntuu siis siltä, ettei aika ja jaksaminen riitä kaikkeen siihen mihin haluaisi niiden riittävän, ja siitä seuraa huono omatunto, vaikka tietääkin tekevänsä parhaansa, ja vaikka tietääkin että se on ihan hyvin ja riittävästi. Jos huono omatunto vaivasi jo yhden lapsen kohdalla, niin kahden lapsen kanssa se vaivaa tuplasti. 11. Itse syön järkevämmin kahden lapsen äitinä kuin yhden vauvan äitinä söin. Esikoisella on ruoka-ajat ja hänelle tulee tehtyä ruuat, joten siinä samalla järkevöityy omakin syöminen. Esikoisen vauva-aikana saattoi olla päiviä jolloin en syönyt ollenkaan kunnon ruokaa, kun en ehtinyt tai viitsinyt laittaa ruokaa vain itselleni. Nyt asiat on toisin, ja se on toki hyvä. Myöskään herkkuja ei pysty päivisin syömään, sillä haluan pitää esikoisen herkuttelun minimissä - ja kaksivuotiaalta ei tosiaan pysty salaa syömään keksiä. Ei se tokikaan tarkoita etten itse herkuttelisi, mutta herkuttelu onnistuu vain päikkäriaikaan ja iltaisin esikoisen jo nukkuessa. En siis voi korvata lounasta pullalla, mikä on tosi hyvä. ;D 12. Multa löytyy välillä aamuisin molemmista kainaloista pieni murunen. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, mutta hänellä on lupa tulla meidän sänkyyn ja kainaloon jos herää yöllä, tai kovin aikaisin aamulla. Vauvahan nukkuu kaikki yönsä mun kainalossani, ja toinen kainalo on vapaa esikoiselle. Välillä selkä ja koko kroppa on jumissa kun kainalossa vatsaa vasten on nukkunut vauva, ja selässä kiinni taapero - mutta on silti aivan tosi ihanaa herätä kuunnellen molempien tuhinaa ja tuntien kahdet lämpimät pienet varpaat iholla. 13. Ulos lähteminen kahden pienen kanssa on projekti. Aina on mysteeri, kauanko uloslähtöön saisi varata aikaa, sillä muuttujia on niin monta. Jos yhden lapsenkin kanssa ulos lähteminen on välillä hidasta ja työlästä kaikkine pukemisineen, niin nyt kahden pienen kanssa on voittajafiilis aina siinä vaiheessa kun kotiovi sulkeutuu takana ja ollaan selviydytty ulos asti. :D 14. Huolen määrä on tuplaantunut, mutta myös rakkauden määrä. Onhan näistä pienistä iso huoli, mikä varmasti äitinä seuraa koko elämän. Oon kuullut monen pelänneen ennen toisen lapsen syntymää että miten rakkautta riittää, ja että osaako toistakin lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista. Mä en ollut rakastamisesta yhtään huolissani, sillä tiesin että rakkautta mulla kyllä riittää ja että toinen on taatusti yhtä ihana ja rakas kuin ensimmäinenkin. Ja niinhän se olikin heti ensi hetkistä lähtien. Minä pelkäsin etukäteen vain sitä, miten käteni riittävät, ja miten osaan ja pystyn olemaan tasapuolinen ja yhtä hyvä äiti molemmille. Tasapuolisuuden tärkeys korostuu varmasti lasten kasvaessa, sillä toki vauvan ja taaperon tarpeet ovat ihan erilaisia. 15. Toisen lapsen kanssa yksi parhaista jutuista on lasten sisarussuhteen seuraaminen. Kaksivuotias esikoinen on ottanut todella tärkeäksi roolikseen isoveljeyden, ja pitää hyvää huolta pikkuveljestään. Isoveljen äänet ja touhut ovat selvästi rauhoittavia ja turvallisia ääniä vauvalle (mitä ei ehkä desibelien puolesta heti uskoisi), ja isoveli käy leikkiensä lomasta silittämässä ja suukottamassa pikkuveljeä, näyttämässä hänelle autoja ja peittelemässä vauvaa paremmin. Isoveli haluaa, että pikkuvelikin tulee lattialle katsomaan kun me rakennetaan junarataa, ja haluaa lukea pikkuveljelle Palomies Sami- kirjaa. On ihanaa nähdä että pikkuveljestä on tullut isoveljelle niin tärkeä, ja toivon että nämä kaksi tulevat olemaan toistensa tuki ja turva elämässä koko elämän läpi. 16. Yhden lapsen äitinä äitiyslomalla oli helppo käydä päivisin lounailla ja shoppailemassa. Vauva vaunuihin ja bussilla keskustaan, ihan siihen aikaan kuin se itselle parhaiten sopi. Kyllä se onnistuu kahdenkin lapsen kanssa, mutta vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua ja tarkemman aikataulutuksen. :D On esikoisen ruoka-ajat ja päikkäriaika, joista toki voi vähän joustaa tarvittaessa, mutta "ei-pakolliset"-menot sitä yrittää kuitenkin aina järjestää sinne esikoisen rytmin kannalta sopiviin väleihin jotta arki sujuisi jouhevammin. 17. Kun tukiverkostot ovat kaukana, vaativat menot aina joko etukäteissuunnittelua, tai sitten pientä pähkähulluutta. Tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että lapselle täytyy sopia ja järjestää hyvissä ajoin hoitaja, tai sitten ottaa lapsi/lapset vain rohkeasti mukaan ihan joka paikkaan. Esikoinen jäi pois päiväkodista minun jäädessäni äitiyslomalle, joten hänkin kulkee mukanani kaikkialle. Esikoisen vauva-aikana kävin hänen kanssaan niin kampaajalla, hammaslääkärissä kuin elokuvissa vauva-kinossakin - ja hän nukkui yleensä tyytyväisenä joko turvakaukalossa tai vaunuissa mukana. Nyt kahden lapsenkin kanssa olen käynyt jo niin hammaslääkärissä, kampaajalla kuin neuvolassakin niin että molemmat lapset ovat mukana, mutta toki se on ollut haastavampaa. :D Täytyy vain etukäteen syöttää vauva ja vaihtaa vauvalle vaippa, ottaa esikoiselle pientä evästä ja leluja mukaan, ja sitten toivoa että molemmat pysyvät rattaissa tyytyväisinä sen aikaa kun makaan hammaslääkärin tuolissa. :D Yksi kaveri kommentoi nauraen kertoessani parin viikon takaisesta hammaslääkärireissustani, että en kai oikeasti ottanut kahta lasta mukaan hammaslääkärin huoneeseen - no otin tietysti! Mihin muuallekaan olisin lapset siksi aikaa laittanut? :D 18. Esikoisen synnyttyä minulla ei ollut äitikavereita kuin pari puhelimen päässä, mutta ei ketään joka olisi asunut lähettyvillä. Esikoisen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, aloinkin käydä aktiivisesti kerhoissa ja hankkia päiviini juttuseuraa muista vanhemmista. Nyt toisen lapsen synnyttyä äitikavereita onkin useampia, ja se on tosi mukavaa. On mukavaa kun on kavereita samassa elämäntilanteessa, jotka tietävät millaista on kun nukutaan huonosti ja esikoisella on uhma ja vauvalla tiheän imun kausi. On kivaa kun voidaan sopia puistotreffejä, kahvitella päivisin ja käydä vaikka yhdessä kerhoissa. Tosi huippua on, että parin kaverin kanssa meillä jopa on samanikäiset esikoiset ja vielä vauvatkin, joten seuraa ja vertaistukea riittää koko äitiysloman. :) 19. Toiselle lapselle oli käytännössä kaikki tarvikkeet ja vaatteet valmiina esikoisen jäljiltä. Toki uusiakin hankintojakin on tehty, mutta periaatteessa olisi pärjännyt niilläkin mitä esikoiselta oli jäänyt. Mukavuussyistä hankittiin kuitenkin uudet rattaat; sellaiset Britaxin yhdistelmät jotka käy yhteen meidän turvakaukalon kanssa, ja joihin sai lisävarusteena myös sisaristuimen esikoiselle. Ja nyt muutaman viikon kokemuksella ne olivat kyllä huippuhankinta, helpottaa arkea tosi paljon! Myös uusia vaatteita oon sekä ostanut että ommellut, ja tälle uudelle tulokkaalle hankin käytettynä nettikirppikseltä myös turvakaukaloon kaukalopussin, se nimittäin oli tarvike jonka olisin halunnut esikoisellekin mutta en silloin raaskinut ostaa. Ja pärjättiin toki ilmankin, mutta onhan se vaan tosi kätevä ja elämäähelpottava tarvike kyllä ollut! 20. Pyykkimäärä ei ole tuplaantunut, vaan se on varmaan triplaantunut toisen lapsen myötä. :D Siltä ainakin tuntuu. Ja siitäkin huolimatta ettei meidän vauva juurikaan puklaile, eikä selkäkakkojakaan olla monia (vielä) saatu todistaa, niin jostain sitä pyykkiä tulee koko ajan niin että pyykkikori pursuu ja konetta saa pyörittää päivittäin, ja joka toinen koneellinen on pelkkiä harsoja. Tähän asti ollaan pärjätty ilman kuivausrumpua, mutta kyllä se on nyt noussut hankintalistalle. ;) Siinä nyt ainakin kaksikymmentä asiaa mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa, ja näitä kirjoitellessa huomaan että kohtia voisi lisätä vielä vaikka kuinka monta... :D Ja varmasti viikkojen ja kuukausien kuluessa niitä voisi lisätä vieläkin arjen koko ajan muuttuessa. Kyllä se arki vaan on erilaista kahden, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta on tämä vaan kaksinverroin ihanampaakin, sillä näitä ihania murusia on nyt kaksi! :) Taatusti raskaampaa ja taatusti kiireisempää, mutta ihanaa ja onnellista. Minä kyllä väsymyksestä ja kaikesta huolimatta nautin vauva-ajasta tosi paljon. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat muuten vauvan ekalta kuukaudelta, ja ihan pian täyteen tulee jo kaksi kuukautta... :) Lähettänyt Annika klo 19.07 2 kommenttia: Tunnisteet: Ajatuksia ja pohdintoja, Arki, Kuulumisia, Lifestyle, Lifie, Perhe-elämää, Vauvajuttuja, Äitiys Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 18. syyskuuta 2018 Pienen suuri päivä Taisi tulla pidettyä juuri bloggaushistoriani pisin blogitauko, mutta syy sille oli mitä parhain - kaksi pientä poikaa ovat vieneet mun kaiken huomioni viime viikkoina. :D Mulla olis muutamia käsitöitä odottamassa bloggausta, monet leivonnaiset kuvattuna sekä roppakaupalla kuulumisia kerrottavana. Aloitetaan nyt kuitenkin lyhyillä kuulumisilla, sillä meidän juniorimme sai viime lauantaina nimen. Hänestä tuli Samuel. :) Mulla on kastejuhlien kuvat vielä käymättä läpi, mutta tässä muutama puhelimella otettu kuva jotka on jo instagramissakin vilahtaneet. Teen vielä oman postauksensa kastejuhlista kunhan kuvat on käyty läpi. Ei oo kyllä ihan helppo nakki järjestää ristiäiset itse kotona, kun on vähän perfektionistin vikaa ja kotona todella touhukas taapero vauvan lisäksi. :D Joten kaikki liikenevä aika edellisinä viikkoina meni ristiäisvalmisteluihin. Ja mun kohdalla ristiäisvalmisteluihin sisältyy siis ikkunoiden pesu, väliovien ja seinien pesu, parin sisäseinän ja terassiaitojen maalaus, verhojen uusiminen koko kotiin, syyskukkien istutus ja niin edelleen - siis sen lisäksi että kotiin tehdään perussiivot ja leivotaan tarjolle seitsemän sorttia. :D Vähempikin taatusti riittäisi, mutta mulle juhla tulee siitä että kaikki on mietitty huolella ja koti on laitettu juhlakuntoon, ja onpahan nyt sitten ikkunat pesty ja suursiivot tehty tälle syksyä. Ihanat juhlat oli, ja tärkeintä tietysti että lähes kaikki kutsutut pääsivät meidän kanssa juhlimaan vauvamme ensimmäisiä isoja juhlia, hänen kastepäiväänsä. Itse kastejuhla meni tosi nopeasti, ja aina tällaisten juhlien jälkeen jää harmittamaan se ettei ehtinyt tarpeeksi jutella kaikkien vieraiden kanssa - mutta arvostan tosi korkealle sitä että vieraat tulivat pitkänkin matkan päästä. Vauvalla on ihana suku, monta rakastavaa syliä aina hänelle avoinna - toivon että niin Samuelista kuin Juliuksestakin kasvaa läheisiä sukulaistensa kanssa välissä olevista kilometreistä huolimatta. Nimi pidettiin visusti salassa kasteeseen asti, ja se tulikin yllätyksenä kaikille. Kukaan vieraista ei ollut osannut arvata tätä nimeä etukäteen, mutta meidän mielestämme Juliuksen pikkuveli näytti ihan Samuelilta. Samuel Eino Tapio on pienen miehen koko nimi, ja kuten esikoisellakin niin Samuelinkin toinen ja kolmas nimi tulevat suvuista. Yritän palailla bloginkin pariin vähän ahkerammin nyt, kun ristiäisetkin on takanapäin. Paljon olisi asiaa ja postattavaa, mutta aikaa vähän vähemmän... :D Eiköhän sitä aikaakin kuitenkin järjesty, edes pieni hetki silloin tällöin, sillä onhan omista harrastuksistakin tärkeää pitää edes jossain määrin kiinni myös ruuhkavuosien keskellä. Palataan siis! :) Lähettänyt Annika klo 17.10 4 kommenttia: Tunnisteet: Juhlat, Kastejuhla, Kuulumisia, Lifestyle, Lifie, Perhe-elämää, Vauvajuttuja, Äitiys Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 15. elokuuta 2018 Vauvantuoksua Kaksi viikkoa sitten elämämme mullistui jälleen, kun saimme syliimme toisen poikamme. Hän syntyi elokuun ensimmäisenä, iltapäivällä vähän viiden jälkeen. 4085 g ja 53 cm puhdasta rakkautta. Tuuhea takatukka on vaaleampi kuin isoveljellään, mutta hymykuopat on ihan samanlaiset. Tuntuu uskomattomalta että tänään tuosta hetkestä on jo kaksi viikkoa, kun saimme hänet ensimmäistä kertaa syliimme. "Meidän rakas vauva", sanoo kaksivuotias isoveli, ja tahtoo koko ajan tietää missä vauva on. Mustasukkaisuutta ei ole ollut vielä havaittavissa, vaan tuore isoveli on ottanut pestinsä vastaan ylpeänä ja onnellisena - pikkuveli saa pusuja vähän väliä leikkien lomassa, ja vauva on selvästi veljelleen jo rakas ja tärkeä. Kaksi viikkoa on hurahtanut nopeasti, ja minä tietysti hormoneissani haikeana katselen kun vastasyntynyt muuttuu ja kasvaa - kun nämä ainutlaatuiset hetket vilahtaa nopeasti ohi. Katselen onnellisena ja haikeana myös tuota isoveljeä, sillä ihan vastahan hän oli tällainen samanlainen vastasyntynyt sylissäni - ja tätä kirjoittaessani kuuntelen kun hän pyöräilee takapihaa ympäri ja höpöttää taukoamatta - hänestä onkin yhtäkkiä kasvanut iso poika josta on tullut isoveli. Olen niin onnellinen näistä pojistani, ja uskon ja toivon että heistä tulee toisilleen tärkeät koko loppuelämäkseen. Näihin kahteen viikkoon on mahtunut niin onnenkyyneliä kuin huolenkin kyyneliä. Me päästiin kotiutumaan nopeasti, alle kahden vuorokauden ikäisenä, mutta kotona sitten nousikin bilirubiiniarvot joiden takia jouduttiin ramppaamaan sairaalalla kontrolleissa koko seuraava viikko. Tilanne vaati myös yhden päivystyskäynnin yön pikkutunneilla, mutta kaikki on hyvin nyt. Ollaan saatu myös muutamat läheiset vierailulle, ja vietetty aikaa kotona oman perheen kesken. Hyvin erilaisia ovat nämä ensi päivät ja ensi viikot olleet nyt toisen lapsen kanssa kuin silloin esikoisen kanssa, mutta on tämä vauvakupla vaan aina niin ihanaa. Pieni käsi joka tarttuu sormesta kiinni, pienet tutkiskelevat silmät ja se vauvan tuoksu, napa napaa vasten nukkuminen ja pienten varpaiden silittely - ihania hetkiä. Ja samalla vielä niin pieni mutta jo niin iso isoveli, joka aamuisin herättyään kömpii hetkeksi toiseen kainaloon koska haluaa tulla heti herättyään vauvan viereen. ♥  Meille kuuluu siis hyvää. :) Uudenlainen arki on alkanut, ja se on ihanaa. Lähettänyt Annika klo 16.53 14 kommenttia: Tunnisteet: Arki, Kuulumisia, Lifestyle, Lifie, Perhe-elämää, Vauvajuttuja, Äitiys Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 30. heinäkuuta 2018 Päiväpeitto pinnikseen Vielä ehdin yhden haaveilemani ompeluksen tekemään vauvalle, kun hurautin pinnasänkyyn päiväpeiton tilkuista. Tää oli kyllä pitkään mielessä, mutta toteutus kävi lopulta inspiksen iskiessä niin sukkelaan ettei tosikaan. :D Kaikki tarvikkeet nimittäin löytyi kangaskaapistani, mitään en tätä projektia varten ostanut. Mustavalkoiset ja mintunvihreät puuvillakankaat on joko aiemmista ompeluprojekteista jääneitä jämiä (näitä oon käyttänyt vuosien varrella ainakin vetoketjupussukoihin, vaunuverhoon, vauvan rapinaleluihin ja pariin tilkkupeittoon), tai muuten vain kaapissa aikansa hillottuja. Toisen puolen fleece puolestaan on vuosia vanha ja paljon käytetty torkkupeitto, joka on jo vähän nukkainen mutta ajaa täysin asiansa vielä tämän peiton toisena puolena. Tulee kyllä aina kumman hyvä mieli, kun saa käytettyä ompelujutuissa materiaaleja mitä löytyy jo kotoa, ettei tarvitse aina lähteä ostamaan uutta. :) Tällainen tilkkupeitto oli kyllä mukavan nopea toteuttaa, kun tilkut olivat koko peiton levyisiä. Ja lopputuloskin on vähän rauhallisempi, kun tilkut ovat isoja. :) Meillä alkaa olla jo aika jännät paikat, ihan pian pieni on täällä sylissä. ♥ :)  Lähettänyt Annika klo 15.20 Ei kommentteja: Tunnisteet: Lifestyle, Lifie, Ommeltua, Sisustus, Tilkkutyöt, Vanhasta uutta, Vauvajuttuja Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 28. heinäkuuta 2018 Pikkuruisia ompeluksia Nämä pienet ompelukset on valmistuneet vauvaa varten jo aiemmin, mutta unohtuneet postata. Pieniä, mutta tärkeitä ompeluksia. :) Pipo on ommeltu Ottobren (1/2012) Ernie- pipon kaavalla pienimmässä koossa Verson Puodin Kaino- trikoosta. Pipossa on söpöt pienet nallenkorvat, ja alareunassa käänne joka ei kuosillisen kankaan vuoksi kuvassa juuri näy. Nahkainen merkki edessä vielä pienenä yksityiskohtana. :) Tumput puolestaan on Verson Puodin Rauduskoivu- trikoota, jämäkangasta mitä mulla on jäljellä vuoden takaisesta Ompelukerhosta ja itselleni silloin ompelemastani tunikasta. Näitä pieniä tumppuja saa alkuun ollakin useammat, joten näitä tulee varmaan vielä hurauteltua tilkuista lisääkin. Lähettänyt Annika klo 19.08 2 kommenttia: Tunnisteet: Käsityöt, Lastenvaatteet, Lifestyle, Lifie, Ommeltua, Vauvanvaatteet Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 26. heinäkuuta 2018 Mun kolmekymppislahja itselleni Päätin keväällä kolmekymmentä täyttäessäni, että ostan itselleni lahjaksi jotain ihanaa ja haaveilemaani - ehkä jonkun korun tai laukun. Halusin hankkia itselleni jotain ajatonta ja sellaista josta on iloa pitkäksi aikaa. Viime viikolla sitten ihan sattumalta facebook-kirpparilla tuli vastaan myynti-ilmoitus, joka sai sydämeni hypähtämään. Ihana pieni Furlan nahkainen laukku, käyttämättömänä mutta edulliseen hintaan, ja tosi kauniissa korallinpunaisessa sävyssä. Nyt on kaupat tehty, ja on tämä vaan ihana! :) Laukku on tosi jämäkkä, uskon että tämä pysyy pitkään muodossaan. Muotoilultaan laukku on ajaton ja tyylikäs, joten en usko kyllästyväni tähän vuosienkaan saatossa. Kooltaan tämä on täydellinen niin juhliin, kuin kesällä kaupungille silloin kun mukaan tarvitaan vain kaikkein tarpeellisimmat. Täydellinen pieni väripilkku asuun. :) En löytänyt googlettelulla tämän laukun nimeä, joten jos joku laukkutietäjä siellä on niin kerro ihmeessä mikä tämä malli on nimeltään. :) Muotoilu viittaisi vähän Metropolis -laukkuihin, mutta en onnistunut löytämään netin syövereistä tätä mallia. Ihana joka tapauksessa! Uskon, että meillä tulee olemaan pitkä yhteinen tulevaisuus. ;) Lähettänyt Annika klo 18.50 Ei kommentteja: Tunnisteet: Laukut, Lifestyle, Lifie, Muoti, Ostoksia Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 24. heinäkuuta 2018 Otsoja ja marjoja vauvantarvikkeissa Kerkesin viime viikolla vihdoin ompelemaan kaksi ompelusta, jotka ehdottomasti halusin ehtiä tekemään ennen vauvan syntymää: vaunuverhon kaukaloon, sekä uuden päällisen hoitoalustaan. Vaunuverhoon kaavan piirsin tästä aiemmin tekemästäni vaunuverhosta, mutta nyt jätin sivuista solmiamisnauhat pois sillä turvakaukalon verhossa en niitä aiemminkaan tullut käyttäneeksi. Verhon toinen puoli on Finlaysonin ihanaa Otso- puuvillaa, jota mulla oli vähän vielä jäljellä tämän peiton jäljiltä. Tämä kangas on tosi kaunista, ja jäljellä olevasta palasta sai sopivasti täsmättyä kaksi karhua vaunuverhoonkin. Toisen puolen kangas löytyi myös jemmoistani, se on Annon puuvillaa. Hauska sattuma on, että hoitoalustaankin valitsemani kerni on Finlaysonia, ja siinä on samoja marjoja kuin vaunuverhon Otso- kankaassakin. Hoitoalustan kankaan olin itse asiassa ostanut valmiiksi jo aiemmin, ja sitten kaappeja kaivellessani vastaan tuli tuo vaunuverhoon käyttämäni puuvilla. Meidän vanha hoitoalusta oli tosi hyvän kokoinen ja hyvän mallinen, mun oli aikanaan hankala löytää tarpeeksi lyhyttä hoitoalustaa joka sopisi tuohon meidän kodinhoitohuoneen tasolle, joten halusin käyttää samaa hoitoalustaa tällä seuraavallakin lapsella. Vanha päällinen oli vain niin nuhruinen ettei siihen monet pesutkaan tepsineet, joten päällystin alustan uusiksi. Materiaaliksi valikoitui kerni siksi, että se on helppo pyyhkiä puhtaaksi ja sitä voi huoletta pyyhkiä myös desinfiointiaineella. Tällä kertaa halusin, että kangas on sävyltään aiempaa valkopohjaista tummempi, ettei se alkaisi näyttää niin nopeasti nuhruiselta ja tahraiselta - sillä vaikka me käytettiin hoitoalustan päällä aina myös vaihdettavia puuvillaisia pieniä kangasalustoja, niin kyllähän tämä käytössä väkisinkin silti likaantuu. Hoitoalustan päällisessä on myös toisella pitkällä sivulla vetoketju, jotta alusta on helppo myös irrottaa ja heittää välissä pesukoneeseen. :) Lähettänyt Annika klo 22.42 3 kommenttia: Tunnisteet: Käsityöt, Lifestyle, Lifie, Ommeltua, Perhe-elämää, Vauvajuttuja Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 19. heinäkuuta 2018 Bodyja ja potkareita Nämäkin vauvanvaatteet valmistui jo pari viikkoa sitten; muutama soul ja housut vauvalle. Kietaisubodyjen kaava on PaaPiin kaavakirjan Nuppu- soul koossa 56. Kankaista mustavalkoiset on Verson Puodilta ja minttuvalkoinen Ainolasta. En ollutkaan aiemmin tehnyt kietaisubodyja, mutta tämä PaaPiin kaava vaikutti kyllä kivalta. Ainolan mintusta Vyyhdistä valmistui vielä pienet pöksytkin, Jujunan Niklas- housujen kaavalla koossa  56.  Puolipotkareista tykättiin Juliuksen vauva-aikana paljon, joten sellaisia tein tulevalle vauvalle kahdet koossa 56. Nämä on tehty OB:n My Little Deer- kaavalla (OB 6/2016). Muihin valmiisin housuihin verrattuna ovat aika ison näköistä kokoa, vastasivat koon 62 pöksyjä kun vertasin. Samoin tuo alimman kuvan soul vaikuttaa oudon leveältä. Se on tehty uusimman Ottobren (4/18) Dreaming Foxes- kaavalla koossa 56. Tosi leveän näköinen, joten tällä kaavalla en ainakaan tee lisää ennenkuin näen minkämallinen tämä syntyvä pikkujäbä on. Valkopohjainen kangas on Ainolasta, Outi Virtasen suunnittelemaa Salaisuus- trikoota, ja keltainen pisarakuosinen kangas on myöskin Ainolasta mutta jämäpala kankaasta josta oon Juliuksen vauva-aikana tehnyt hänelle housut. Vieläkin jäi pieni palanen tuota kangasta, täytyy miettiä teenkö siitä pipon vai jotain muuta. :) Vauvalle vaatteiden ompelu etukäteen on vähän hankalaa, kun ei tiedä yhtään minkämallinen tyyppi sieltä syntyy. Olis kiva tehdä mahdollisimman paljon kaikkea valmiiksi, mutta entäs jos ne ei sitten mahdukaan päälle? :D Eikä sekään ole kiva jos vaatteet on niin isoja että pyörivät pienen päällä. Fiksuinta olis varmasti tehdä muutamia vaatteita vähän eri kaavoilla, ja tehdä lisää sitten kun näkee mitkä istuu parhaiten päälle ja mitä muokkauksia kaavat ehkä vaatii. Kommenttiboksiin saa vinkata hyväksihavaituista vauvan vaatteiden kaavoista! :) Lähettänyt Annika klo 11.26 4 kommenttia: Tunnisteet: Käsityöt, Lifestyle, Lifie, Ommeltua, Vauvajuttuja, Vauvanvaatteet Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin 11. heinäkuuta 2018 Hiiop! Mulla on ollut Jujunan Hiiop! -jumpsuitin ohje ostettuna jo siitä asti kun se aikanaan julkaistiin, mutta nyt vasta ompelin ensimmäisen jumppikseni. Eikä taatusti jää kyllä viimeiseksi. :) Ohut ja pehmoinen collegehaalari on kokoa 56. Collegekangas ja minttuinen resori molemmat on Verson Puodilta, ja kankaan herkullinen karkkikuosi on taitavan Kaisa Kartelan suunnittelema. Juliuksella on tästä kuosista myös huppari, joten veljekset pääsevät samistelemaan myös karkkikuosissa. :) Alunperin olisin halunnut myös mintunvihreän vetoketjun mutta sellaista ei tietenkään löytynyt tähän hätään, joten päädyin harmaaseen. Harmaakin on eri sävyä kuin kangas kun muuta ei ollut tarjolla, joten nyt jälkikäteen olisin ehkä valinnut valkoisen ketjun. Mutta tällä mennään nyt tällä kertaa. En myöskään kohdistellut kangasta yhtään, mutta ei se ainakaan omaa silmääni haittaa, kun kankaan kuosi on muutenkin epäsäännöllinen. Tässä kuvassa vielä jumppiksen kanssa ompelemani mintunvihreä soul ja housut, mutta niistä lisää juttua myöhemmin omassa postauksessaan koska ehdin kuvaamaan ne jo aiemmin yhdessä parin muun bodyn kanssa. Ne vain sopi tämän jumppiksen kanssa niin hyvin yhteen, että piti napata ne mukaan tähänkin kuvaan. :) Tämä jumppis lähtee kyllä mukaan jo sairaalalle kotiutumisvaatteeksi. :) Lähettänyt Annika klo 17.37 2 kommenttia: Tunnisteet: Käsityöt, Lastenvaatteet, Lifestyle, Lifie, Ommeltua, Vauvanvaatteet Mitä mieltä?  Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin Vanhemmat tekstit Etusivu Tilaa: Blogitekstit (Atom) Annika Käsillä tekemisen riemua ja arjen pieniä hetkiä! Instagram @annikalevanen Blogiarkisto ▼  2018 (35) syyskuuta (3) elokuuta (1) heinäkuuta (9) kesäkuuta (8) toukokuuta (2) huhtikuuta (5) maaliskuuta (3) helmikuuta (2) tammikuuta (2) ►  2017 (127) joulukuuta (4) marraskuuta (7) lokakuuta (7) syyskuuta (7) elokuuta (12) heinäkuuta (12) kesäkuuta (16) toukokuuta (12) huhtikuuta (11) maaliskuuta (10) helmikuuta (12) tammikuuta (17) ►  2016 (182) joulukuuta (34) marraskuuta (18) lokakuuta (14) syyskuuta (12) elokuuta (9) heinäkuuta (12) kesäkuuta (17) toukokuuta (16) huhtikuuta (8) maaliskuuta (21) helmikuuta (8) tammikuuta (13) ►  2015 (162) joulukuuta (13) marraskuuta (12) lokakuuta (12) syyskuuta (7) elokuuta (11) heinäkuuta (20) kesäkuuta (17) toukokuuta (7) huhtikuuta (11) maaliskuuta (12) helmikuuta (16) tammikuuta (24) ►  2014 (232) joulukuuta (24) marraskuuta (16) lokakuuta (14) syyskuuta (12) elokuuta (23) heinäkuuta (22) kesäkuuta (20) toukokuuta (19) huhtikuuta (26) maaliskuuta (22) helmikuuta (14) tammikuuta (20) ►  2013 (178) joulukuuta (16) marraskuuta (17) lokakuuta (9) syyskuuta (12) elokuuta (10) heinäkuuta (19) kesäkuuta (19) toukokuuta (21) huhtikuuta (20) maaliskuuta (11) helmikuuta (10) tammikuuta (14) ►  2012 (117) joulukuuta (11) marraskuuta (10) lokakuuta (14) syyskuuta (11) elokuuta (7) heinäkuuta (4) kesäkuuta (5) toukokuuta (9) huhtikuuta (7) maaliskuuta (12) helmikuuta (15) tammikuuta (12) ►  2011 (142) joulukuuta (14) marraskuuta (13) lokakuuta (14) syyskuuta (8) elokuuta (10) heinäkuuta (12) kesäkuuta (6) toukokuuta (10) huhtikuuta (11) maaliskuuta (18) helmikuuta (11) tammikuuta (15) ►  2010 (103) joulukuuta (11) marraskuuta (7) lokakuuta (12) syyskuuta (10) elokuuta (9) heinäkuuta (8) kesäkuuta (7) toukokuuta (4) huhtikuuta (12) maaliskuuta (11) helmikuuta (6) tammikuuta (6) ►  2009 (12) joulukuuta (3) marraskuuta (5) lokakuuta (4) Viikon luetuimmat Hilma -kirjoneulesukat ♥ OHJE! 20 x asiat mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa Kymmenen vinkkiä onnistuneeseen kirjoneuleeseen Sirkuspeitto Neulotaan yhdessä Adventtisukat - ensimmäinen osa! Lämpöiset tupasukat Omia ohjeita Hilma -kirjoneulesukat Kaiku - kirjoneulesukat vauvalle Tennarisukat Novita sukkalehti 2011, 3 sukkamallia Novita 7 veljestä- lehti 2012, lapsen palmikkopipo ja palmikkokauluri Novita Joulu -lehti 2012, tennarisukat Suuri Käsityö 3/11, Pienten koirien vaatteet Huopatossut.pdf Virkattu siksak- kuvioinen pussukka Viirinauha paperista Lahjalaatikon taitteluohje Nahkainen pikkulaukku Aiheet AICA diamond Ajatuksia ja pohdintoja Arki AskarteluaDiamondHaasteet Haaveita Hiusjutut Inspiraatio Juhlat Kauneus Keskeneräiset projektit Kirjat Kortit Kosmetiikka Koti Kuukausikoosteet Kuulumisia Kuvia Käsityömuistoja Käsityöt Leivonnaiset Lifestyle Liikunta Matkat Meidän häät Menot&Meiningit Messut Muoti Neulottua Ohjeet Oma neuleohje Ommeltua Ostoksia Ouluvinkit Perhe-elämää Piha Ruoka Ruoka & Herkut Sisustus Sukat Suunnitelmia Tapahtumat Vaatteet Vanhasta uutta Vauvajuttuja Vauvaneuleet Virkattua Yhteenveto vuoden 2010 käsitöistä Yhteenveto vuoden 2011 käsitöistä Yhteenveto vuoden 2012 käsitöistä Yhteenveto vuoden 2014 käsitöistä Yhteenveto vuoden 2015 käsitöistä Yhteistyö Äitiys Lukijat Teema: Yksinkertainen. Sisällön tarjoaa Blogger.